HAKEMISTO

Säkkijärvi-säätiö

 

Yleistä säätiöstä

Säkkijärvi-säätiön toiminnat on määritelty säädekirjassa. Ensimmäinen tavoite oli pitäjän historian aikaansaaminen ja toinen tavoite yhteydenpito säkkijärveläisten välillä, mikä jatkuu ja on säätiön päätoiminta-aluetta. Säätiö teki kunnanhoitokunnan kanssa sopimuksen, minkä mukaan sekä Säkkijärvi-lehden kustantaminen ja julkaiseminen että pitäjäjuhlien järjestäminen siirtyvät säätiön hoidettaviksi. Melko nopeasti säätiön perustamisen jälkeen alettiin jakaa myös opiskelija-stipendejä, mutta sittemmin tästä on luovuttu. Säätiön toiminnat ovat jatkuneet keskeisiltä osin koko toiminnan ajan perusteiltaan samanlaisina. Oman lisänsä toimintaan ovat tuoneet viime vuosikymmeninä muistomerkit Säkkijärvellä velvoitteineen sekä kirkkopyhä syksyisin. Säkkijärvi-säätiö on Karjalan liiton jäsen.

kuvateksti

 

Säätiön toiminta

Säädekirjan mukaan säätiön tarkoituksena on Säkkijärven historian aikaansaaminen ja yhteydenpito entisten säkkijärveläisten välillä. Väinö Sepän toimittama muistojulkaisu Säkkijärvi kautta aikojen ilmestyi vuonna 1952. Säkkijärvi-säätiön julkaisema Säkkijärvi-lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Lehdistä kaksi on kaksoisnumeroa; vuoden alussa ja kesällä. Lehden toimittajana on Paula Kiviluoma.

Säätiö järjestää joka kesä pidettävät Säkkijärvi-juhlat kahta viikkoa ennen juhannusta. Juhlat ovat keränneet monisatapäisen osanottajajoukon. Juhlia on vuosien mittaan järjestetty eri paikkakunnilla aina vuodesta 1945 lähtien. Heinäkuun 2. sunnuntai on muodostunut perinteiseksi kokoontumispaikaksi Säkkijärven kirkonmäellä. Hartaushetkiä ennen on ollut mahdollisuus tutustua entisiin kotikyliin. Säätiö huolehtii myös muistomerkkien kunnosta ja muistomerkkialueen siisteydestä.

Säkkijärveläisten kirkkopyhä syksyllä Mikkelin päivänä on kerännyt yhteistyöseurakunnan kirkon täyteen säkkijärveläisiä ja heidän ystäviään. Kirkonmenojen jälkeen on erillinen hengellinen tilaisuus, minkä ohjelmavastuu on paikallisilla säkkijärveläisillä. Säkkijärven (Kondratjevo) nykyisiin johtohenkilöihin pidetään jatkuvaa yhteyttä, koska Säkkijärvi raja-alueella sijaitsevana on poikkeavassa asemassa esim. kotiseutu- matkojen järjestämisessä. Säätiö järjestää mahdollisuuksiensa mukaan matkoja entisen Säkkijärven alueelle.

 

Säkkijärvi

  • Suomenlahden rannikkopitäjä.
  • Pinta-ala ilman vesiä 500 km2, mistä jäi rajan taakse 90%.
  • Suurin pituus pohjoisesta etelään oli 45 km ja leveys lännestä itään n. 35 km.
  • Suomenpuoleinen osa on liitetty Ylämaahan (nyk. Lappeenranta) ja Miehikkälään.
  • Asukasluku v. 1939 8 000 henkeä. (Ennen 1920 –luvun aluejakoa Säkkijärven asukasluku oli 13 800 henkeä).
  • Kyliä v. 1939 oli 32.
  • Kansakouluja 17.
  • Säkkijärvellä ei ole suuria korkeusvaihteluja. Pienissä piirteissä kuitenkin maisemat ovat sangen vaihtelevia vähäisine mäennyppylöineen, kumpareineen, harjuineen ja selänteineen ja niiden välisine laaksoineen ja painanteineen. Näin muodostui laajoja maatalousalueita eri puolille pitäjää. Länteen ja lounaaseen mentäessä korkeuserot kasvavat ja korkeimmat kohdat nousevat 78 metrin korkeuteen.
  • Säkkijärven hallintopitäjä mainitaan ensimmäisen kerran v. 1539, mutta nimenä jo v. 1396.
  • Säkkijärven seurakunta eli perustamisvaihetta jo vuonna 1504, mutta vasta v. 1541 Säkkijärvi mainitaan Viipurin maaseurakunnan kappelina. Ylämaa irrottautui omaksi seurakunnaksi v. 1925. Talvisodassa tuhoutuneen empiretyylisen kirkon suunnitteli arkkitehti C.L. Engel. Kirkko valmistui v. 1833. Pitäjä oli maatalousvaltainen. Säkkijärveläiset ovat tunnettuja hyvistä hevosistaan. Kruununori hankittiin jo 1899 ja Säkkijärven oriyhdistys perustettiin 1900. Merenkululla ja kalastuksella oli tärkeä merkitys. Säkkijärvellä rakennettiin laivoja, joista suurimmat purjehtivat kaukaisillakin vesillä.
  • Satamat olivat Vilajoella ja Koivusaaressa.
  • Mieskotiteollisuuskoulu perustettiin jo 1885. Siinä oli sekä puutyö- että maalausosasto. Naisteollisuuskoulu aloitti toimintansa v. 1904. Molemmilla oli keskeinen vaikutus kädentaitojen kehittämisessä. Maalaispitäjistä ensimmäisten joukossa Säkkijärvi perusti oppikoulun. Säkkijärven yhteiskoulu aloitti toimintansa v. 1907, mikä puolestaan loi pohjaa henkiselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Säkkijärvellä oli monia pelimanneja ja orkestereita. Tunnetuin pitäjän oma musiikkikappale on ”Säkkijärven polkka”.
  • Säkkijärveläisestä järjestötoiminnasta on syytä tuoda esille Säkkijärven marttayhdistys.
Säkkijärvi v. 1939. Julkaisulupa Seppo Rapo.
Pienoismalli Säkkijärven kylästä (Unto Hovi)

Standaari

Säkkijärvi-standaari valmistui keväällä 1965. Sitä myytiin ensi kerran kesällä 1965 Säkkijärvi-juhlilla Haminassa.
Standaarin suunnitteli taiteilija Ahti Hammar. Hän suunnitteli sen ”vaakunan” pohjalta, minkä taiteilija Ami Hauhio laati vuonna 1952 ilmestyneeseen Säkkijärvi kautta aikojen -teoksen kanteen.
Standaarin yläosan vasemman puolen kala- ja ruoriaihe kuvaavat, kuinka kalastuksella ja merenkululla oli tärkeä osuus Säkkijärven elinkeinoelämässä. Oikean puolen tähkäpää taas symbolisoi toista tärkeää elinkeinoa: maanviljelystä. Värit yläosassa ovat musta, valkoinen ja keltainen. Alaosan punaisella pohjalla on valkoisella kuvattuna Säkkijärven kirkko. Se taas kuvaa pitäjän hengellistä elämää pohjana kaikelle toiminnalle. Kielekkeissä olevat tupsut ovat valkoiset.
Kun olemassa olevan standaarin pohjalta luotiin Säkkijärven muistojen vaakuna, todettiin siinä olevan liikaa merkkejä. Uudistetun vaakunan pohjalta heraldikko Harri Rantanen valmisti uuden standaarin. Ensimmäinen erä valmistui 30.4.2008. Näin se oli esillä saman vuoden Säkkijärvi-juhlilla.

Standaarin selitys: vasen kenttä hopeaa ja siniseen aaltokoroilla katkoinen, jossa nouseva punainen ruori sekä kolme hopeista kalaa 2+1, evät punaiset. Oikea kenttä kultainen, missä on nouseva vihreä tähkä. Punaisessa alakentässä hopeinen kirkko. Kielekkeissä olevat tupsut ovat mustat.

 

Säkkijärven polkka

SEPPO LEINO: SÄKKIJÄRVEN POLKKA Säv. Trad. Sov. Seppo Leino

Vuoden 1860 paikkeilla Säkkijärvellä näki ensi kerran päivänvalon poikalapsi, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Eerik Forsströminä. Ajan oloon hänestä kehittyi taitava viulunsoittaja, pelimanni, jonka päässä soi musiikki.

Omia sävellyksiään hän soitteli jo parikymppisenä eli 1880 -luvulla. Varsinkin eräässä hänen säveltämässään polkassa oli vetävä rytmi ja mukavia sävelkuvioita. Osa Säkkijärven polkasta oli syntynyt.

Seuraavan vuosikymmenen aikana, 1890-luvulla, tätä polkanpätkää soitteli satulaseppä, joka kansan suussa kantoi nimeä Piensetä. Hän kulki talosta taloon ammattiaan harjoittamassa ja soitteli. Saman vuosikymmenen loppupuolella polkan tunsivat jo jokseenkin kaikki nuotteja osaamattomat kansansoittajat. Viululla polkkaa soittivat ainakin Minja-Martti, Martti Taikina, Haka-Meltta ja Sopukka-Antti. (Jorma Kokko)

Säkkijärven polkka kastettiin Atlantilla. Atlanttia valtamerihöyry. Taakse jäi Suomi ja Säkkijärvi, edessä aukeni aava meri. Iloinen polkka Kaartisen hanurista peitti koti-ikävän laivan kannella.
– Olkoon Säkkijärven polkka.
Polkka sai nimen ja se kertoi kaipuusta kotiin Karjalaan.
Kun Säkkijärveltä lähteneet Amerikan-siirtolaiset kuulivat polkkaa myöhemmin, niin heidän mielestään siitä puuttui joitain kauneimpia laivan kannella kuultuja säkeitä …
Kuka oli tuo salaperäinen haitarinsoittaja Kaartinen? Iloisella kaksikymmentä luvulla kuullun Dallapé-tanssiorkesterin saksofonistiksi tuli valtameren takaa Josef Kaartinen, amerikansuomalainen jazztähti. Kaartisen sukua asui Säkkijärven Muhulahdella. (Mikko Pekari)

Kerrotaan, että Säkkijärven seurakunnan kanttori Primus Leppänen oli ollut kuuntelemassa Pietariin matkalla ollutta saksalaista torvisoittokuntaa, joka esiintyi ohikulkumatkallaan Säkkijärven kirkolla. Leppänen kirjoitti seitsikon ohjelmasta muistiin polkan, jonka hän sovitti myös paikalliselle torviseitsikolle. Kun säkkijärveläisten seitsikko sitten soitteli tätä kaksiosaista polkkaa eri tilaisuuksissa, se tarttui kansansoittajan mieleen.
Kymmenluvulle tultaessa tämä Säkkijärven polkan alkumuoto oli yleisesti tunnettu Viipurin Karjalassa ja liikkuneiden pelimannien ansiosta laajemmallakin Suomessa. Tuolloin sitä sanottiin Pikkuisen pojan polkaksi.

Eräs säkkijärveläisistä pelimanneista, mökkiläinen Matti Pönni soitti polkkaa poikkeuksellisen vetävästi ja keksi lisäillä siihen muutaman osan. Elettiin 1910-luvun alkuvuosia: tällä on merkityksensä, sillä samaan aikaan yleistyivät kromaattiset kolmeriviset harmonikat. Kolmirivisilläsoittaneiden kansanpelimannien käsissä Säkkijärven polkka oli saanut nykyisen muotonsa viimeistään 1920-luvun alussa.
Soittaja-Matti eli Matti Pönni Säkkijärveltä soitti polkkaa jotakuinkin nykyisessä muodossaan; hänen poikansa Emil eli Pönnin Emppu oli se pelimanni, jolta Viljo Vesterinen kuuli vuosien 1925–1926 Säkkijärven polkan. (Marko Tikka)

Väinö Antti Kähärää pidetään varsinaisena Säkkijärven polkan isänä. Hän sai Amerikan sukulaisiltaan hanurin ja kehittyi hyväksi pelimanniksi. Hän synnytti Säkkijärven polkan nykyiseen muotoonsa yhdistämällä kolme kotiseudultaan oppimaansa kansanpolkkaa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Väinö Kähärä lähti ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin vuonna 1927. Hän meni New Yorkissa Willy Larsenin oppilaaksi maksaen opetusmaksunsa soittamalla Larsenille suomalaisia tanssikappaleita, muun muassa Säkkijärven polkan, jonka Larsen myöhemmin soitti levylle.
Levyn mukana Säkkijärven polkka kulkeutui takaisin Suomeen, jossa tarkkakorvaiset pelimannit ottivat sen ohjelmistoonsa.
Willy Larsen oli kuuluisa norjalais-amerikansuomalainen pianohanuristi. Hän teki ensimmäisen levytyksen Säk´järven (huom. karjalainen sanonta) polkasta New Yorkissa 1928.
Ilmeisesti Vesterinen kuuli 1930-luvun alussa levyltä Willy Larsenin soittaman Säkkijärven polkan. Hän muutti sovitusta itselleen sopivammaksi ja soitti sen levylle peräti neljä kertaa. (Raimo Tamminen)

Vuonna 1929 julkaistiin Aarne Salosen laulama versio Säkkijärven polkasta.
Viljo Vesterinen itse levytti kappaleen ensi kertaa 1939 Suomi Jazz Orkesterin riveissä. Silloin sen lauloi uusilla sanoilla näyttelijä Ilmari Rae alias Kurt Londén.
Hanuriklassikko Säkkijärven polkka pääsi jatkosodan aikana kaikkien aikojen voimasoittoon. Se kaikui radioaalloilla tauotta kuukausien ajan venäläisten radiomiinojen torjumiseksi. Viljo Vesterisen versio kappaleesta äänestettiin 1960-luvulla ”vuosisadan iskelmäksi”.

 

Säkkijärveläisten sijoittuminen

Säkkijärveläisille annettiin evakuointikäsky 16.2.1940 ja matkan päämääränä oli Satakunta ja siellä Noormarkun asema. Siinä heidät jaoteltiin eri kuntiin, vieläpä niinkin, että saman perheen jäseniä voi joutua kahteen eri kuntaan. Keskuspaikkana tuli olemaan Merikarvian kunta. Tämän pitäjän lisäksi heitä sijoitettiin Porin maalaiskuntaan, Noormarkkuun, Pomarkkuun, Siikaisiin ja Ahlaisiin sekä myöhemmin keväällä Eurajoelle, Luvialle ja Honkajoelle sekä mahdollisesti muihinkin pitäjiin. Osa säkkijärveläisistä jäi naapurikuntiin, Ylämaalle ja Miehikkälään.

Vuoden 1940 pika-asutuslain sijoitussuunnitelman tarkoituksena oli kuitenkin asuttaa säkkijärveläiset lähemmäksi kotikuntaansa:

Artjärvi: Ahola, Kolhola, Laihajärvi ja Santajoki.
Lapinjärvi: Ala-Häme, Alaoutila, Huovila, Karvala, Kolhola, Nisalahti, Nurmela, Salajärvi,
Siissala ja Suurpäälä.
Ruotsinpyhtää: Heinlahti, Iivanala, Muhulahti, Nisalahti, Santajoki, Satama, Teikarsaari ja Vilaniemi.
Elimäki: Hyppälä, Kallola, Kolhola, Lahtiala, Laisniemi, Lavola, Paakkala, Taapuri, Tapiola, Väkevälä, Ylä-Häme ja Yläoutila.
Pernaja: Jokikylä, Kaukiala, Kirkonkylä, Ristsatama, Santajoki ja Vilajoki.
Liljendal: Karvala
Loviisa: Kirkonkylä, Suurpäälä ja Vilajoki.

Menestykselliset sotatoimet johtivat sittemmin siihen, että Karjala vapautettiin vieraan vallasta. Säkkijärven valtaus tapahtui 23.8.1941.

Säkkijärveläisten paluuta takaisinvaltauksen jälkeen vaikeutti paljon pitäjän kärsimät vauriot sodan loppuvaiheessa. Kuitenkin säkkijärveläisiä palasi keskimäärää enemmän eli 78,5 %. Vuoden 1941 lokakuun alkuun mennessä olivat palanneet kunnan esikunta, siivousryhmät, viljelyspäälliköt ja korjuuhenkilökunta, yhteensä 431 henkeä. Vuoden 1942 alussa palanneita oli 2 372 henkeä; 2.7.1942 jo 4 588 henkeä; 1.1.1943 oli 4 717 henkeä ja vuoden 1944 alussa 5 965 henkeä. Varsinainen ryntäys tapahtui siten vuoden 1942 keväällä.

Toinen evakuointi jatkosodan aikana ei ollut yhtä kiireinen kuin aikaisempi. Evakuointikäskyt annettiin 18.6. ja 20.6.1944. Lähievakuointi suuntautui Miehikkälään. Kaukotavoitteena oli Kemiö Varsinais-Suomessa. Lopullinen sijoittaminen ja asuttaminen suuntautui kuitenkin samoille alueille kuin pika-asutuslain mukaan oli ollut tarkoitus säkkijärveläiset asuttaa. Maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä otettiin luonnollisesti huomioon. Kylittäin tai kylänosittain sijoitus oli seuraava:
Vehkalahti: Ristsatama, Vilaniemi, Teikarsaari, Jokikylä, Muhulahti ja Kaukiala.
Sippola: Vilajoki, Nisalahti, Laihajärvi ja Salajärvi.
Valkeala: Kirkonkylä, Laisniemi, Karvala, Väkevälä, Kolhola, Suurpäälä, Nurmela, Kallola, Paakkala, Hyppälä ja Tapiola.
Savitaipale: Ylä-Häme, Lahtiala ja Santajoki.
Luumäki: Huovila, Siissala, Heinlahti, Yläoutila ja Lavola.
Lemi: Ala-Häme ja Alaoutila.

Lisäksi tasoitussiirtoina muodostettiin lukuisia tiloja Varsinais-Suomeen. Kouvolaan ja sekä Haminaan varattiin alueita asuntotonteille ja asuntotiloille. Säkkijärveläiset kalastajat saivat kalastustilansa Vehkalahdelta. Pääasiallisesti säkkijärveläiset sijoitettiin täten varsin lähelle kotiseutuaan.

Tiedot: Kerttu Könönen

 

Säkkijärven kylät

Säkkijärven pitäjän kyläluettelo ennen Vahvialan ja Ylämaan kuntien perustamista

Ahola, Alahäme, Alaoutila, Heinlahti, Hujakkala, Huovila, Hyppälä, Hyttilä, Häsälä, Ihaksela, Iivanala, Jokikylä, Kallola, Karvala, Kaukiala, Kirkonkylä, Kolhola, Kolkka, Lahnajärvi, Lahtiala, Laihajärvi, Laisniemi, Lavola, Muhulahti, Nisalahti, Nurmela, Paakkala, Rakkola, Ristsatama, Salajärvi, Santajoki, Siissala, Sirkjärvi, Suurpäälä, Säämälä, Tapiola, Teikarsaari, Timperilä, Vilajoki, Vilaniemi, Villala, Väkevälä, Ylähäme, Ylijärvi, Yläoutila

Vuonna 1921 muodostettuun Vahvialan kuntaan liitettiin Säkkijärvestä Häsälä ja Rakkola

Vuonna 1929 perustettuun Ylämaan kuntaan liitettiin Säkkijärvestä Hujakkala, Hyttilä, Ihaksela, Lahnajärvi, Sirkjärvi, Säämälä, Timperilä, Villala ja Ylijärvi

 

 

Ennen 9. huhtikuuta 1949 annettua lakia kuntavaakunoista ainoastaan kaupungeilla oli oikeus käyttää vaakunaa, joskin eräät kauppalat olivat onnistuneet vahvistamaan sellaisen itselleen jo aiemmin tasavallan presidentin allekirjoittamalla asetuksella. Lain myötä myös maalaiskunnat saivat oikeuden vaakunan käyttöön, mutta laki ei kuitenkaan pakottanut kuntia hankkimaan omaa vaakunaansa lukuun ottamatta Ahvenanmaan kuntia, joille velvoite tuli maakuntalain muutoksessa 1950. Tämän vuoksi Suomessa on lakkautettuja kuntia, joille vaakunaa ei koskaan vahvistettu
(Tiedot: Wikipedia).

Marraskuun 23. päivänä 1947 perustettu Säkkijärvi-säätiö otti tärkeimmäksi tehtäväkseen Säkkijärven historian aikaansaamisen. Tuhatsivuinen Säkkijärvi kautta aikojen ilmestyi vuonna 1952. Sen kanteen karjalainen A. Hauhio suunnitteli Säkkijärven muistojen vaakunan.
Vaakunassa kuvataan Säkkijärven pitäjän erityispiirteitä, hengellistä elämää ja ammatteja; maanviljelyä, kalastusta ja merenkulkua.
Kirjan esipuheessa Väinö Seppä toteaa, että taiteilija Hauhio on luonnut meille pitäjämme vaakunan, joka säilyy miespolvesta toiseen näkyvänä symbolina menetetystä kotiseudustamme.
Tunnettu heraldikko Olav Ericson piirsi Säkkijärven muistojen vaakunasta uuden mallin vaakunan muotoon. Ensimmäinen uudistettu vaakuna luovutettiin Karjalan Liitolle ja se on asetettu Karjala -talon juhlasalin seinälle muiden karjalaisten pitäjien vaakunoiden joukkoon.

Vaakunan selitys: Halkoisen ja katkoisen kilven vasen kenttä hopeaan ja siniseen aaltokoroilla katkoinen, jossa nouseva punainen ruori sekä kolme hopeista kalaa 2+1, evät punaiset. Oikea kenttä kultainen, jossa nouseva vihreä tähkä. Punaisessa alakentässä hopeinen kirkko.

 

Säkkijärven kansallispuku

Säkkijärven kansallispuku luetaan kymenlaaksolaisiin kansallispukuihin. Väriltään se on lämpimän punainen. Puvun mallina on ollut säkkijärveläinen kansanpuku 1800-luvun puolimaista (K.M), punapohjainen kapeviiruinen hame, korkeavollinen liivi, valkeat ronkkauskirjontaiset paita ja esiliina. Päähineenä on leveäpitsinen tanu.
Kansallismuseossa (K.M) on Säkkijärveltä myös vollinuttu samaa raitakangasta. Alikekirjontaisen taskun malli on Vehkalahdelta (K.M).
Taskun vyönauha on pirtanauhaa ja se on säkkijärveläisen nauhan (K.M.7094:3) mukaan piirretty. Punainen on villalankaa ja valkea
pumpulista.
Hopeinen paljinsolki (K.M.A.4602) on myös Säkkijärveltä. Koristelu: kaiverrustyötä, solki patinoidaan.
Puvun kanssa voi myös pitää pitkähköä helminauhaa, missä vuorottelevat turkoosinsininen, musta ja himmeänvalkoinen helmi. Isommat helmet ovat keskellä ja pienenevät tasaisin ylöspäin.
Teoksessa Säkkijärvi kautta aikojen (Helsinki 1952) on Tyyne Vahterin kirjoitus
Säkkijärven puku. Siinä on myös kansallispuvun valmistusohjeet. Ensimmäinen Säkkijärven kansallispuku oli Alli Sepällä, Väinö Sepän puolisolla Säkkijärvi-juhlilla Kouvolassa 1952. Se oli koottu silloin Säkkijärvi kautta aikojen -muistojulkaisua varten, mikä valmistui tuolloin Säkkijärvi-juhliin. Nykyisin tuon puvun omistaa Väinö Sepän veljentytär Sirkka Ruuskanen.
Uuden puvun tilaamiseksi kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen käsityökeskukseen.

Tiedot: Toini-Inkeri Kaukonen; Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut

Kuva: Väinö Sepän kirjasta kautta aikojen

 

Muistomerkit Säkkijärvellä

Säkkijärvellä oli kolme hautausmaata ennen sotia; Vanha hautausmaa, Kokkomäki ja Kirkkotarha. Vanhalla hautausmaalla ovat Sylvin-pappissuvun muistokivet jäljellä. Siellä on myös Niemenlautan kartanon entisten omistajien, nykyisen Andersin suvun esivanhempien muistokiviä.

Kokkomäki on osittain venäläisten hautausmaa. Paikoin löytyy vielä jäänteitä suomalaisten hautapaikoista.

Kirkkotarha

Kirkkotarha on kokonaan tuhottu ja se oli jätetty oman onnensa nojaan. 1990 -luvun alkupuolella Suomi ja Venäjä tekivät valtiosopimuksen, minkä mukaan sotilashautausmaat rauhoitetaan. Sopimuksen perusteella kirkon vieressä olevalle sankarihauta-alueelle Säkkijärvi-säätiö pystytti muistopatsaan. Juhlallinen muistomerkin vihkiäistilaisuus oli 11.7.1993, mistä johtuen muistohetket Säkkijärvellä ovat aina heinäkuun toisena sunnuntaina.

Paateen on kaiverrettu tyylitelty kirkon kuva ja teksti Sankarivainajien ja omaisten muistoa kunnioittaen Säkkijärvi-säätiö, milä teksti patsaan messinkilaatassa auomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.

Paadessa ovat Erkki Mutrun runon säkeet, mitkä hän oli omistanut sodassa kaatuneelle ystävälleen:

Sinun vierelläs nukkuja hiljainen
kun unesi rauha on syvin
sanoi enkeli otsaasi sivellen
– lapsi kaikki on hyvin.

Alimpana on vuosiluku 1993.

Kesällä 2015 paaden piirros ja tekstit maalattiin uudelleen.

Vanha hautausmaa

Vanha hautausmaa otettiin uudelleen käyttöön syksyllä 1941. Kun jatkosodan alkuvaiheessa Säkkijärvi vallattiin takaisin, kohtasi suomalaisia sotilaita karmaiseva näky. Vihollinen oli haudannut talvisodassa kaatuneet vainajat taistelualueille ja monta kertaa niin huolimattomasti, että osia vainajista oli jäänyt maan päälle.

Vainajat kaivettiin ylös ja kaikki suomalaiset, jotka tunnistettiin lähetettiin kotipitäjiin siunattaviksi ja haudattaviksi. Löydetyistä sankarivainajista 104 jäi tun nistamatta. Heidät haudattiin Vanhalle hautausmaalle. Hauta-alueelle pystytettiin 1942 kookas koivuristi. Muistokiven suunnittelukin ehdittiin käynnistämään, mutta tilanteet muuttuivat.

Näitä kenttähautausmaita on luovutetulla alueella useampi. Suomen ja Venäjän valtiosopimuksen mukaan tälle hauta-alueelle pystytettiin valtiovallan toimesta muistokivi, mikä siunattiin opetusministeriön järjestämässä tilaisuudessa 1.11.1995. Paadessa on messinkilaatta, missä on teksti suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi:

Sodassa 1939-1940 kaatuneen, tässä lepäävän 104 tuntemattoman suomalaisen sotilaan muistoksi.
Suomen valtio

Puutarhaneuvos Leena Iisakkila laati kenttähautausmaan kunnostussuunnitelman, minkä mukaan haudalle on istutettu 40 Suomessa jalostetun sinisen syreenilajikkeen pensasta puoliympyrän muotoon, minkä keskelle tuli pystytettäväksi muistopaasi.

12.5.2004 kävivät Säkkijärvi-säätiön edustajat suunnittelemassa löydettyjen hautakivien sijoittamista. Mukana oli puutarhaneuvos Leena Iisakkila, joka on laatinut tälle Vanhalle hautausmaalle vuonna 1995 pystytetyn Tuntemattomien sankarivainajien muistomerkin ympäristön kokonaissuunnitelman.

Puutarhaneuvos Iisakkilan ehdotuksesta kivet pyritään sijoittamaan 5-7 kiven ryhmiin ja sijoittelua voidaan tarvittaessa jatkaa alueella kasvavien isojen koivujen taakse. Paikka olisi raivatun alueen itäreunassa, vanhojen syreenipensaiden lähistöllä.

Tätä hautausmaa-alueelle on kerätty löytövinkkien perusteella säkkijärveläisten vainajien hautakiviä maastosta ym. muualta. Keruutyön ovat tehneet säkkijärveläiset vapaaehtoiset. Paikallinen traktorinkuljettaja on tehnyt kiitettävää työtä kivien kuljettamisessa.

Alueen etummaiseen kiveen on kiinnitetty messinkilaatta, missä on teksti: Säkkijärveläisten vainajien muistolehto 11.07.2004. Teksti on myös venäjäksi. Alueelle on siirretty yli 60 hautakiveä.

Hautausmaa-alueet pyritään pitämään puhtaana talkoovoimin.

Kirkon muistomerkki

Kirkon raunion viereen pystytettiin kivinen kirkon muistotaulu, mikä on pysyvä muisto jälkipolville Säkkijärven kirkon paikasta. Paasi on Ylämaan graniittia eli entiseltä Säkkijärven maaperältä. Säkkijärven kirkon kuva ja infoteksti kiveen on tehty Viipurissa paikallisella kiviveistämöllä. Lyhyt infoteksti on suomeksi ja venäjäksi.

Säkkijärvi-säätiön edustajat katsoivat yhdessä paikallisviranomaisten kanssa muistotaulun sijoituspaikan. Itse pystytystyö tehtiin talkoilla.

Teikarsaaren muistolaatta

Teikarsaaren taistelut olivat 1.-5.7.1944. Näiden taistelujen muistoksi Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys paljasti 7.71994 Teikarsaaren Mäkikalliolle luonnonkiveen kiinnitetyn taistelun muistolaatan. Sen teksti kuuluu;: ”Kunnianosoitus Teikarin taistelijoille. Aseveljet ja asukkaat.” Muistolaatan toteutuksesta vastasi Teikarin taistelija Viljo Aroniemi.

Teikarsaaren taistelujen muistomerkki

Teikarsaaren taistelujen muistomerkki paljastettiin 9.6.2000. Tilaisuuteen osallistuneet matkasivat kahdella venäläisellä armeijan laivalla, mikä lähti Uuraasta. Laivalla oli venäläisiä veteraaneja, paikallisia vaikuttajia, siviilejä ja merisotilaita. Mukana oli myös suomalaisia sotaveteraaneja, entisiä Teikarin asukkaita, patsastoimikuntaan kuuluvia Rannikkojääkärikillan jäseniä ym. Heidän joukossaan oli edustavasti vanhempia herroja kunniamerkkeineen, kukkineen ja havuseppeleineen.

Ennen Teikariin lähtöä matkalaiset ottivat vastaan paraatin ja ohimarssin Uuraassa, mistä matkalle mukaan lähti Johanneksen ja Koiviston venäläisiä sotaveteraaneja sekä neuvoston jäseniä ym.

Muistomerkki oli entisen Huovilan talon pihapiirissä. Puheita pidettiin puolin ja toisin. Paavo Teikari yhdessä Nikolai Kukoverovin kanssa poistivat patsasta suojaavan verhon.

Viipurin kaupunki halusi tämän muistomerkin, minkä suomalaiset sitten toteuttivat. Suomalaiseen patsastoimikuntaan kuuluivat mm. E. Kajander, V. Lehtonen ja Paavo Teikari, jotka hoitivat projektia kolme ja puoli vuotta.
Ref. tiedot: Helka Puula

Venäläinen muistolaatta

Lähellä Teikarsaaren taistelujen muistomerkkiä on kookkaassa kuusessa venäläisten kiinnittämä muistolaatta. Se on niiden venäläisten sotilaiden muistoksi, jotka menettivät henkensä Teikarsaaren valtauksessa elokuussa 1941.Teikarsaaressa kaatui 29.8.1941 kuusi suomalaista sotilasta.

Tuppura

Tuppuran taistelun, 2.3.1940, muistolaatta paljastettiin Tuppurassa 17.5.2014. Lepo- ja muistopaikan siunasi rovasti, TT Antti Vanhanen. Sotahistoriallisen esitelmän piti Taisto Puustelli.

Kemiön hautamuistomerkki

Kemiön hautakumpu on ainoa säkkijärveläisten yhteinen vainajien lepopaikka ulkopuolella entistä kotikuntaa. Sinne on pystytetty arvokas hautamuistomerkki, jonka sivuihin on hakattu kaikkien vainajien nimet. Se on saatu pystytetyksi yhteisin varoin ja toimenpitein, etupäässä vainajien omaisten taloudellisesti tukemana.

Vainajat on haudattu yhteen riviin, minkä yhteyteen muistokivi on pystytetty. Muistokivessä on 39. vainajan nimet.

Säkkijärven seurakunnan viimeinen varsinainen seurakunnallinen toimitus oli 2.10.1949 Kemiön seurakunnan hautausmaalla säkkijärveläisten yhteishaudalla. Se oli samalla myöskin haudalle pystytetyn muistokiven paljastustilaisuus. Tilaisuudessa oli läsnä paljon vainajien omaisia, suuri joukko muita seurakuntalaisia sekä paikallista väkeä. Puheita pitivät rovasti U. Valtari ja pastori Heikki Immonen. Säkkijärven kunnanhoitokuntaa edusti hoitokunnan puheenjohtaja Heikki Hovi.

Kemiön seurakunnan puolesta patsaan otti vastaan kirkkoherra Nyman.

Tiedot: Säkkijärvi kautta aikojen kirja

Tekstejä

Paula Penttilä: Sankarivainajien ja omaisten muistomerkki 11.7.1993

Kirkkotarhat ja hautausmaat ovat julkisia puistoja, jotka kauneudellaan, hiljaisuudellaan ja historiallaan vetävät ihmisiä kävelemään ja katselemaan näin kesäaikana.

Hyvin hoidetut kirkkopuistot kertovat kotiseuturakkaudesta, menneiden sukupolvien arvostamisesta ja poismenneiden läheisten muistamisesta.

Meillä täällä Säkkijärvellä nämä asiat eivät ole voineet vuosikymmeniin toteutua. Toteutuneilta hautausmaa-alueilta etsimme yhä merkkejä läheistemme ja ystäviemme haudoista. – Aika on kulunut. Ihmiset ovat kulkeneet pitkiä matkoja uusilla asuinalueilla ja nyt viime vuosina Säkkijärvelle.

Hautojen hoitopäivä on kansanjuhla, missä voidaan tavata tuttuja. Nyt meillä on kansanjuhla kokoontuessamme tänne muistokiven paljastustilaisuuteen. Tästä lähtien Säkkijärvellä käydessämme voimme hoitaa rajattua hautausmaa-aluetta.

Nyt muistomerkin äärellä haluamme erityisesti korostaa sankarivainajiemme veriuhria ja sen merkitystä isänmaalle. Muistopaasi kunnioittaa myös esivanhempiemme viimeistä lepopaikkaa ja heidän uurastustaan aikakautensa Karjalassa. Se on meille pyhiinvaelluspaikka.

Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentämätön kultakaivos, näin varmaan tämäkin kivi. Itse kivi on kovaa ainesta, mistä maapallon kalliokuori on muodostunut. Se koostuu kiteisistä mineraaleista, mitkä esiintyvät hyvin vaihtelevissa suhteissa kuten tässäkin paadessa näemme.

Rakentakaa kalliolle, olla kova kuin kivi; näistä sanoista saa vaikutelman jostain järkähtämättömästä ja katoamattomasta. Tässä kohden lainaisin kouluneuvos Yrjö Karilaan sanoja isänmaan muistomerkistä.

”Paljon ja suuria uhria on kannettu isänmaan alttarille. Kunniaa niille esi-isillemme, jotka ajattelivat jälkeen tulevia sukupolvia, jotka tekivät päivätyönsä meitä ja meidän parastamme ajatellen, kunniaa hiljaisille työntekijöille ja uurastajille, jotka ottivat hatun päästään siunatessaan jokapäiväisen leipänsä, jonka olivat korpeen raivaamastaan pellosta ottaneet, kunniaa hengen ja aatteen miehille, jotka kartuttivat isänmaan sivistysperintöä ja kunniaa sotureille, jotka kaatuivat taistellessaan. Me tahdomme seurata teidän jälkiänne ja olla mukana rakentamassa vuorenvahvuista isänmaanrakkauden muistomerkkiä”.

 

Kenttähautausmaa

Sydäntalven päivä kirkkahana
valaa hankeen varjon sinervän.
Kylmä taivas kaartuu korkeana
taustaksi tuon metsän himmeän.

Autiona korpikylä nukkuu,
lumivaippa peittää pellot sen.
Hiljaisuuteen askeltesi ääni hukkuu.
Minne vaellat noin vaieten?

Olet ehtinyt jo ohi riihen,
sivu saunan lumen kattaman.
Tuvan tumma savupiippu siihen
kuvaan piirtää pilvenhattaran.

Polku johtaa ylös mäkirintaa,
peittoon pyryttänyt aikoinaan.
Askel haastaa halkoin hangen pintaa:
Harvoin tästä kukaan kulkeekaan.

Kiviportti koivuin vartioima
mielen ohjaa toiseen maailmaan.
Täällä hiljaa haastaa hengen voima,
joka aina antaa kalleintaan.

Korkee koivuristi hartahalla
miellä nostaa käsivarsiaan
niinkuin alttihina hangen alla
uinuvia sankareita siunaamaan.

Huurremetsä juhlatunnun tarjoo
pyhää aukeata suojaten.
Näet ristirivit, jotka varjoo
pintaa hangen puhtaan valkoisen.

Vieras, vietä täällä harras hetki
luona monen määrään ehtineen,
huomaat, ett´ on lyhyt elos retki
luota kehdon hautaan hiljaiseen.

Tääll´ on taivas lähempänä maata
kuni monin paikoin milloinkaan.
Tääll´ et uskomatta olla saata
pyhään kaitselmukseen. Jumalaan,

joka laskee elonpäiväin luvun
velvoittaen uhriin suurimpaan,
vaatii lunnaat tulevaisen suvun,
sydänveren eestä synnyinmaan.

Vieras, voitko olla muistamatta
uhriverta näiden veljien,
joille isänmaansa oottamatta
avas haudan ennenaikaisen.

Katso kohti ajan kaukorantaa,
vanno: Tarvittaessa saman teen.
Ellet, ainakin voit haudallensa kantaa
hartaan aatoksesi seppeleen.

Martti Elo v. 1942

Kirkko ennen sotia

 

Historia

Jatkosodan päätyttyä evakkopitäjien kunnallinen toiminta lakkautettiin. Käytännön asioiden hoitamiseksi sisäasiainministeriö asetti ”työrukkaseksi” kunnanhoitokunnan. Siihen nimitettiin kunnallishallinnon johtotehtävissä olleita henkilöitä.

Juoksevien asioiden hoitamisen lisäksi kunnanhoitokunnan jäseniä alkoi askarruttaa se, miten eri puolille maata hajaantuneisiin pitäjäläisiin voitaisiin pitää yhteyttä. Tuloksena oli Säkkijärvi-lehden perustaminen. Lehti alkoi ilmestyä maaliskuussa 1945 ja on näin ollen vanhin sodan jälkeen perustettu pitäjälehti.

Evakkojen kokoontumisia yhteiseen tilaisuuteen pidettiin myös tärkeänä. Jo kesällä 1945 järjestettiin Loviisassa ensimmäiset Säkkijärvi-juhlat. Niitä pidetään vuosittain kaksi viikkoa ennen juhannusta.

Evakkopitäjien kunnallinen toiminta lopetettiin vuoden 1948 lopussa. Jo edellisenä säkkijärveläiset toimijat alkoivat suunnitella Säkkijärvi-säätiön perustamista; säätiön, joka ottaisi tehtäväkseen säkkijärveläisten asioiden hoitamisen. Tärkeimpänä tavoitteena oli Säkkijärven historian aikaansaaminen, mikä ilmestyi vuonna 1952.

Säkkijärvi-säätiön perustaminen käynnistyi 25. päivänä lokakuuta 1947 ja jo marraskuun 23. päivänä 1947 pidettiin säätiön perustava kokous. Ulkopoliittisista syistä säätiön nimeksi piti ottaa Vilajärvi-säätiö. Nimi voitiin kuitenkin ”oikaista” seuraavana vuonna Säkkijärvi-säätiöksi.

Säkkijärvi raanu

 

Hallinto

 

Säkkijärvi-säätiön hallitus:

Puheenjohtaja:
Pekka Tommiska
Havustonkuja 17, 45100 Kouvola
Email: pekka.tommiska@pp1.inet.fi
Puh. 040 826 8799

Varapuheenjohtaja:
Taisto Puustelli
Email: taisto.puustelli@pp.inet.fi

Jäsenet:
Eila Kauppinen,
Email: eila.kauppinen@saunalahti.fi

Paula Penttilä

Simo Ravi,
Email: simo.ravi@hotmail.com

Varajäsenet: (Kenen varajäsen)
Paula Kiviluoma (Pekka Tommiska)
Tarmo Hämäläinen (Paula Penttilä)
Matti T. Nikunen (Taisto Puustelli)
Marjut Juntto (Eila Kauppinen)
Jaana Ylä-Outinen (Simo Ravi)

Sihteeri:
Jaana Ylä-Outinen
Email:
jaana.yla-outinen@co.inet.fi

Taloudenhoitaja:
Ella Kauppinen
Puh. 040 701 5445

Email: ella.kauppinen@saunalahti.fi

Säkkijärvi-lehti
Päätoimittaja: Paula Kiviluoma

Tellervonkatu 53
53100 Lappeenranta
Email: sakkijarvilehti@gmail.com
Puh. 044 9898 103

Säkkijärvi-säätiön matkat vuonna 2018

Säkkijärvi-säätiön matkoja kesällä 2018 Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matka-Niinimäki Oy Yrittäjäntie 5, 21870 Riihikoski, puh: 02-4865880

 

Matka Konevitsan luostarisaarelle 28.-30.7.2018

sotahistorian asiantuntijana Taisto Puustelli

Matkan aikataulu: Hämeenlinna klo 7.00, Lahti rautatieasema klo 8.00, Kouvola

klo 9.00 Leikari klo 9.40, Hamina klo 10.00. Ajo Vaalimaalle, jossa omakustanteinen lounastauko Rajahovissa noin klo 10.45-11.30. Suomen ja Venäjän rajamuodollisuudet ja rahanvaihto sekä ostostauko Viipurin Veikoilla (mahdollinen rahanvaihto myös Suomen puolella ennen rajanylitystä).

28.7. Pysähdys Säkkijärvellä, jossa käymme kirkonmäellä ja kenttähautausmaalla.

Säkkijärvellä käyntiä varten hankimme rajaseutuluvan. Ajo Kuusaan Motelliin, majoittuminen ja päivällinen. Lisämaksusta saunomismahdollisuus, maksu majoitus-paikkaan.

29.7. Aamiainen ja lähtö Motellilta klo 8.00. Ajo Sortanlahteen, josta laivalla

klo 10.00 Konevitsaan. Opastus Konevitsassa 4 tuntia. Lisämaksusta ruokailumahdollisuus (noin 10 euroa, ennakkovaraus). Lähtö Konevitsasta klo 15.00 ja paluu Sortanlahteen. Paluu bussilla Muolaaseen. Paluumatkan aikana tutustutaan sotilaskohteisiin oppaan johdolla. Illaksi paluu majoituspaikkaan ja päivällinen. Lisämaksusta saunomismahdollisuus, maksu majoituspaikkaan

30.7. Aamiainen ja lähtö majoituspaikasta klo 8.00. Ajo Viipuriin, jossa ostoaikaa ryhmän toiveiden mukaan. Kotimatkalle sovittavan aikataulun mukaan. Rajamuodollisuuksien jälkeen omakustanteinen lounastauko Rajahovissa, jonka jälkeen kotimatka samaa reittiä takaisin Hämeenlinnaan.

Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.

Matka tehdään, mikäli osanottajia on vähintään 20 henkilöä
Matkan hinta omalla viisumilla matkustaville 335 euroa
Matkan hinta ryhmäviisumilla matkustaville 400 euroa

Lopullinen hinta määräytyy matkustajien määrän perusteella.

Matkalle ilmoittautumiset viimeistään 1.5.2018

Ilmoittautumiset matkoille ja lisätietoja antaa: Pekka Tommiska Havustonkuja 17, 45100 Kouvola

puh. 040 8268 799 e-mail: pekka.tommiska@pp1.inet.fi


 

Sotahistoriallinen matka Kaarnajoen patterille 13.-15.8.2018

sotahistorian asiantuntijana Taisto Puustelli

Matkan aikataulu: Hämeenlinna klo 7.00, Lahti rautatieasema klo 8.00, Kouvola

klo 9.00 Leikari klo 9.40, Hamina klo 10.00. Ajo Vaalimaalle, jossa omakustanteinen lounastauko Rajahovissa noin klo 10.45-11.30. Suomen ja Venäjän rajamuodollisuudet ja rahanvaihto sekä ostostauko Viipurin Veikoilla (mahdollinen rahanvaihto myös Suomen puolella ennen rajanylitystä).

13.8. Pysähdys Säkkijärvellä, jossa käymme kirkonmäellä ja kenttähautausmaalla.

Säkkijärvellä käyntiä varten hankimme rajaseutuluvan. Ajo Kuusaan Motelliin, majoittuminen ja päivällinen. Lisämaksusta saunomismahdollisuus, maksu majoitus-paikkaan.

14.8. Aamiainen ja lähtö majoituspaikasta bussilla paikkaan (Saapru / Villikkala), josta jatkokuljetus venäläisillä maastoautoilla Kaarnajoelle. Tutustuminen oppaan johdolla tykkipattereihin. Lisäkohteina, mikäli aikataulu ja tiestön kunto sallivat, myös Taipale (kenttähautausmaa ja Kirvesmäki), Järisevä, Salmenkaita. Paluu majoituspaikkaan ja päivällinen. Lisämaksusta saunomismahdollisuus, maksu majoituspaikkaan.

15.8. Aamiainen ja lähtö majoituspaikasta klo 8.00. Ajo Viipuriin, jossa ostoaikaa ryhmän toiveiden mukaan. Kotimatkalle sovittavan aikataulun mukaan. Rajamuodollisuuksien jälkeen omakustanteinen lounastauko Rajahovissa, jonka jälkeen kotimatka samaa reittiä takaisin Hämeenlinnaan.

Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.

Matka tehdään, mikäli osanottajia on vähintään 20 henkilöä
Matkan hinta omalla viisumilla matkustaville 355 euroa
Matkan hinta ryhmäviisumilla matkustaville 420 euroa

Lopullinen hinta määräytyy matkustajien määrän perusteella.

Matkalle ilmoittautumiset viimeistään 1.6.2018

Ilmoittautumiset matkoille ja lisätietoja antaa: Pekka Tommiska Havustonkuja 17, 45100 Kouvola
puh. 040 8268 799 e-mail: pekka.tommiska@pp1.inet.fi


 

Kotiseutu- ja muistohetkimatka Säkkijärvelle 8.7.2018

Vastuullinen matkanjärjestäjä:
Matka-Majuri Ky. Kauppamiehenkatu 2, 45100 Kouvola
Puh. 05-363 5464, GSM 050-534 4592

Kirkonmäen ja Muistolehdon tilaisuuksien jälkeen kierrämme linja-autolla kyläkierroksen. Maakaasuputken valmistumisen jälkeen alueen tiestö on parantunut ja voimme nyt ajaa linja-autolla Karvalan ohi Haaraan ja sieltä kohti Tapiolaa, Huovilaa sekä Siissalaa sivuten Viipurin maantielle ja edelleen Viipuriin.

Matkareitti: Kouvola-Hamina-Vaalimaa-Säkkijärvi-Viipuri-Vaalimaa-Hamina-Kouvola.

Hinta omalla viisumilla matkustaville 30 €.
Hinta ryhmäviisumilla matkustaville 103 €.
Ilmoittautuminen 1.5.2018 mennessä.

Lisätiedot: Pekka Tommiska puh. 040 826 8799, email: pekka.tommiska@pp1.inet.fi

 

Säkkijärvi-lehti

Säkkijärvi-lehti elää omaa kiintoisaa elämäänsä. Lehden sivumäärä on kasvanut alkuperäisestä, samoin sen sisältö on muuttunut alkuperäisestä. Olihan lehdellä alkuaan merkittävä asema välittää kunnanhoitokunnan asioita ja yleistä valtiovallan tietoa uusille asuinsijoille asettuville säkkijärveläisille. Merkittävää oli myös välittää terveisiä eri puolilta Suomea ja maailmaakin sekä kertoa ihmisten elämästä muuttuneissa olosuhteissa.

Säkkijärvi-lehdellä ei ole kuin yksi palkattu toimihenkilö, päätoimittaja, joka huolehtii myös lehden taloudesta sekä kaikista muista lehteen liittyvistä asioista. Lehden sisältö määräytyy osin vuodenajan mukaan sekä miten lukijakunta lähettää aineistoa.

Uudet ylioppilaat saavat ilmaisen lehden puoleksi vuodeksi.
2018 hinnat: kotimaahan 35 €/vsk ja ulkomaille 55 €/vsk + toimituskulut (n. 15 €). Jouluterveiset ja ilmoitukset ovat maksullisia.

Lehti ilmestyy kuukauden 10. päivän aikaan
10 kertaa vuodessa. Se painetaan Kaakon viestinnässä Kouvolassa.

Lehden tilinumero FI45 57500 14005 3365

 

Muistomerkit Säkkijärvellä

Säkkijärvellä oli kolme hautausmaata ennen sotia; Vanha hautausmaa, Kokkomäki ja Kirkkotarha. Vanhalla hautausmaalla ovat Sylvin-pappissuvun muistokivet jäljellä. Siellä on myös Niemenlautan kartanon entisten omistajien, nykyisen Andersin suvun esivanhempien muistokiviä.

Kokkomäki on osittain venäläisten hautausmaa. Paikoin löytyy vielä jäänteitä suomalaisten hautapaikoista.

Kirkkotarha

Kirkkotarha on kokonaan tuhottu ja se oli jätetty oman onnensa nojaan. 1990 -luvun alkupuolella Suomi ja Venäjä tekivät valtiosopimuksen, minkä mukaan sotilashautausmaat rauhoitetaan. Sopimuksen perusteella kirkon vieressä olevalle sankarihauta-alueelle Säkkijärvi-säätiö pystytti muistopatsaan. Juhlallinen muistomerkin vihkiäistilaisuus oli 11.7.1993, mistä johtuen muistohetket Säkkijärvellä ovat aina heinäkuun toisena sunnuntaina.

Paateen on kaiverrettu tyylitelty kirkon kuva ja teksti Sankarivainajien ja omaisten muistoa kunnioittaen Säkkijärvi-säätiö, milä teksti patsaan messinkilaatassa auomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.

Paadessa ovat Erkki Mutrun runon säkeet, mitkä hän oli omistanut sodassa kaatuneelle ystävälleen:

Sinun vierelläs nukkuja hiljainen
kun unesi rauha on syvin
sanoi enkeli otsaasi sivellen
– lapsi kaikki on hyvin.

Alimpana on vuosiluku 1993.

Kesällä 2015 paaden piirros ja tekstit maalattiin uudelleen.

Vanha hautausmaa

Vanha hautausmaa otettiin uudelleen käyttöön syksyllä 1941. Kun jatkosodan alkuvaiheessa Säkkijärvi vallattiin takaisin, kohtasi suomalaisia sotilaita karmaiseva näky. Vihollinen oli haudannut talvisodassa kaatuneet vainajat taistelualueille ja monta kertaa niin huolimattomasti, että osia vainajista oli jäänyt maan päälle.

Vanha hautausmaa

Vainajat kaivettiin ylös ja kaikki suomalaiset, jotka tunnistettiin lähetettiin kotipitäjiin siunattaviksi ja haudattaviksi. Löydetyistä sankarivainajista 104 jäi tun nistamatta. Heidät haudattiin Vanhalle hautausmaalle. Hauta-alueelle pystytettiin 1942 kookas koivuristi. Muistokiven suunnittelukin ehdittiin käynnistämään, mutta tilanteet muuttuivat.

Näitä kenttähautausmaita on luovutetulla alueella useampi. Suomen ja Venäjän valtiosopimuksen mukaan tälle hauta-alueelle pystytettiin valtiovallan toimesta muistokivi, mikä siunattiin opetusministeriön järjestämässä tilaisuudessa 1.11.1995. Paadessa on messinkilaatta, missä on teksti suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi:

Sodassa 1939-1940 kaatuneen, tässä lepäävän 104 tuntemattoman suomalaisen sotilaan muistoksi.
-Suomen valtio

Puutarhaneuvos Leena Iisakkila laati kenttähautausmaan kunnostussuunnitelman, minkä mukaan haudalle on istutettu 40 Suomessa jalostetun sinisen syreenilajikkeen pensasta puoliympyrän muotoon, minkä keskelle tuli pystytettäväksi muistopaasi.

12.5.2004 kävivät Säkkijärvi-säätiön edustajat suunnittelemassa löydettyjen hautakivien sijoittamista. Mukana oli puutarhaneuvos Leena Iisakkila, joka on laatinut tälle Vanhalle hautausmaalle vuonna 1995 pystytetyn Tuntemattomien sankarivainajien muistomerkin ympäristön kokonaissuunnitelman.

Puutarhaneuvos Iisakkilan ehdotuksesta kivet pyritään sijoittamaan 5-7 kiven ryhmiin ja sijoittelua voidaan tarvittaessa jatkaa alueella kasvavien isojen koivujen taakse. Paikka olisi raivatun alueen itäreunassa, vanhojen syreenipensaiden lähistöllä.

Tätä hautausmaa-alueelle on kerätty löytövinkkien perusteella säkkijärveläisten vainajien hautakiviä maastosta ym. muualta. Keruutyön ovat tehneet säkkijärveläiset vapaaehtoiset. Paikallinen traktorinkuljettaja on tehnyt kiitettävää työtä kivien kuljettamisessa.

Alueen etummaiseen kiveen on kiinnitetty messinkilaatta, missä on teksti: Säkkijärveläisten vainajien muistolehto 11.07.2004. Teksti on myös venäjäksi. Alueelle on siirretty yli 60 hautakiveä.

Hautausmaa-alueet pyritään pitämään puhtaana talkoovoimin.

Kirkon muistomerkki

Kirkon raunion viereen pystytettiin kivinen kirkon muistotaulu, mikä on pysyvä muisto jälkipolville Säkkijärven kirkon paikasta. Paasi on Ylämaan graniittia eli entiseltä Säkkijärven maaperältä. Säkkijärven kirkon kuva ja infoteksti kiveen on tehty Viipurissa paikallisella kiviveistämöllä. Lyhyt infoteksti on suomeksi ja venäjäksi.

Säkkijärvi-säätiön edustajat katsoivat yhdessä paikallisviranomaisten kanssa muistotaulun sijoituspaikan. Itse pystytystyö tehtiin talkoilla.

Teikarsaaren muistolaatta

Teikarsaaren taistelut olivat 1.-5.7.1944. Näiden taistelujen muistoksi Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys paljasti 7.71994 Teikarsaaren Mäkikalliolle luonnonkiveen kiinnitetyn taistelun muistolaatan. Sen teksti kuuluu;: ”Kunnianosoitus Teikarin taistelijoille. Aseveljet ja asukkaat.” Muistolaatan toteutuksesta vastasi Teikarin taistelija Viljo Aroniemi.

Teikarsaaren taistelujen muistomerkki

Teikarsaaren taistelujen muistomerkki paljastettiin 9.6.2000. Tilaisuuteen osallistuneet matkasivat kahdella venäläisellä armeijan laivalla, mikä lähti Uuraasta. Laivalla oli venäläisiä veteraaneja, paikallisia vaikuttajia, siviilejä ja merisotilaita. Mukana oli myös suomalaisia sotaveteraaneja, entisiä Teikarin asukkaita, patsastoimikuntaan kuuluvia Rannikkojääkärikillan jäseniä ym. Heidän joukossaan oli edustavasti vanhempia herroja kunniamerkkeineen, kukkineen ja havuseppeleineen.

Ennen Teikariin lähtöä matkalaiset ottivat vastaan paraatin ja ohimarssin Uuraassa, mistä matkalle mukaan lähti Johanneksen ja Koiviston venäläisiä sotaveteraaneja sekä neuvoston jäseniä ym.

Muistomerkki oli entisen Huovilan talon pihapiirissä. Puheita pidettiin puolin ja toisin. Paavo Teikari yhdessä Nikolai Kukoverovin kanssa poistivat patsasta suojaavan verhon.

Viipurin kaupunki halusi tämän muistomerkin, minkä suomalaiset sitten toteuttivat. Suomalaiseen patsastoimikuntaan kuuluivat mm. E. Kajander, V. Lehtonen ja Paavo Teikari, jotka hoitivat projektia kolme ja puoli vuotta.
Ref. tiedot: Helka Puula

Venäläinen muistolaatta

Lähellä Teikarsaaren taistelujen muistomerkkiä on kookkaassa kuusessa venäläisten kiinnittämä muistolaatta. Se on niiden venäläisten sotilaiden muistoksi, jotka menettivät henkensä Teikarsaaren valtauksessa elokuussa 1941.Teikarsaaressa kaatui 29.8.1941 kuusi suomalaista sotilasta.

Tuppura

Tuppuran taistelun, 2.3.1940, muistolaatta paljastettiin Tuppurassa 17.5.2014. Lepo- ja muistopaikan siunasi rovasti, TT Antti Vanhanen. Sotahistoriallisen esitelmän piti Taisto Puustelli.

Kemiön hautamuistomerkki

Kemiön hautakumpu on ainoa säkkijärveläisten yhteinen vainajien lepopaikka ulkopuolella entistä kotikuntaa. Sinne on pystytetty arvokas hautamuistomerkki, jonka sivuihin on hakattu kaikkien vainajien nimet. Se on saatu pystytetyksi yhteisin varoin ja toimenpitein, etupäässä vainajien omaisten taloudellisesti tukemana.

Vainajat on haudattu yhteen riviin, minkä yhteyteen muistokivi on pystytetty. Muistokivessä on 39. vainajan nimet.

Säkkijärven seurakunnan viimeinen varsinainen seurakunnallinen toimitus oli 2.10.1949 Kemiön seurakunnan hautausmaalla säkkijärveläisten yhteishaudalla. Se oli samalla myöskin haudalle pystytetyn muistokiven paljastustilaisuus. Tilaisuudessa oli läsnä paljon vainajien omaisia, suuri joukko muita seurakuntalaisia sekä paikallista väkeä. Puheita pitivät rovasti U. Valtari ja pastori Heikki Immonen. Säkkijärven kunnanhoitokuntaa edusti hoitokunnan puheenjohtaja Heikki Hovi.

Kemiön seurakunnan puolesta patsaan otti vastaan kirkkoherra Nyman.

Tiedot: Säkkijärvi kautta aikojen kirja

Tekstejä

Paula Penttilä: Sankarivainajien ja omaisten muistomerkki 11.7.1993

Kirkkotarhat ja hautausmaat ovat julkisia puistoja, jotka kauneudellaan, hiljaisuudellaan ja historiallaan vetävät ihmisiä kävelemään ja katselemaan näin kesäaikana.

Hyvin hoidetut kirkkopuistot kertovat kotiseuturakkaudesta, menneiden sukupolvien arvostamisesta ja poismenneiden läheisten muistamisesta.

Meillä täällä Säkkijärvellä nämä asiat eivät ole voineet vuosikymmeniin toteutua. Toteutuneilta hautausmaa-alueilta etsimme yhä merkkejä läheistemme ja ystäviemme haudoista. – Aika on kulunut. Ihmiset ovat kulkeneet pitkiä matkoja uusilla asuinalueilla ja nyt viime vuosina Säkkijärvelle.

Hautojen hoitopäivä on kansanjuhla, missä voidaan tavata tuttuja. Nyt meillä on kansanjuhla kokoontuessamme tänne muistokiven paljastustilaisuuteen. Tästä lähtien Säkkijärvellä käydessämme voimme hoitaa rajattua hautausmaa-aluetta.

Nyt muistomerkin äärellä haluamme erityisesti korostaa sankarivainajiemme veriuhria ja sen merkitystä isänmaalle. Muistopaasi kunnioittaa myös esivanhempiemme viimeistä lepopaikkaa ja heidän uurastustaan aikakautensa Karjalassa. Se on meille pyhiinvaelluspaikka.

Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentämätön kultakaivos, näin varmaan tämäkin kivi. Itse kivi on kovaa ainesta, mistä maapallon kalliokuori on muodostunut. Se koostuu kiteisistä mineraaleista, mitkä esiintyvät hyvin vaihtelevissa suhteissa kuten tässäkin paadessa näemme.

Rakentakaa kalliolle, olla kova kuin kivi; näistä sanoista saa vaikutelman jostain järkähtämättömästä ja katoamattomasta. Tässä kohden lainaisin kouluneuvos Yrjö Karilaan sanoja isänmaan muistomerkistä.

”Paljon ja suuria uhria on kannettu isänmaan alttarille. Kunniaa niille esi-isillemme, jotka ajattelivat jälkeen tulevia sukupolvia, jotka tekivät päivätyönsä meitä ja meidän parastamme ajatellen, kunniaa hiljaisille työntekijöille ja uurastajille, jotka ottivat hatun päästään siunatessaan jokapäiväisen leipänsä, jonka olivat korpeen raivaamastaan pellosta ottaneet, kunniaa hengen ja aatteen miehille, jotka kartuttivat isänmaan sivistysperintöä ja kunniaa sotureille, jotka kaatuivat taistellessaan. Me tahdomme seurata teidän jälkiänne ja olla mukana rakentamassa vuorenvahvuista isänmaanrakkauden muistomerkkiä”.

Kenttähautausmaa

Sydäntalven päivä kirkkahana
valaa hankeen varjon sinervän.
Kylmä taivas kaartuu korkeana
taustaksi tuon metsän himmeän.

Autiona korpikylä nukkuu,
lumivaippa peittää pellot sen.
Hiljaisuuteen askeltesi ääni hukkuu.
Minne vaellat noin vaieten?

Olet ehtinyt jo ohi riihen,
sivu saunan lumen kattaman.
Tuvan tumma savupiippu siihen
kuvaan piirtää pilvenhattaran.

Polku johtaa ylös mäkirintaa,
peittoon pyryttänyt aikoinaan.
Askel haastaa halkoin hangen pintaa:
Harvoin tästä kukaan kulkeekaan.

Kiviportti koivuin vartioima
mielen ohjaa toiseen maailmaan.
Täällä hiljaa haastaa hengen voima,
joka aina antaa kalleintaan.

Korkee koivuristi hartahalla
miellä nostaa käsivarsiaan
niinkuin alttihina hangen alla
uinuvia sankareita siunaamaan.

Huurremetsä juhlatunnun tarjoo
pyhää aukeata suojaten.
Näet ristirivit, jotka varjoo
pintaa hangen puhtaan valkoisen.

Vieras, vietä täällä harras hetki
luona monen määrään ehtineen,
huomaat, ett´ on lyhyt elos retki
luota kehdon hautaan hiljaiseen.

Tääll´ on taivas lähempänä maata
kuni monin paikoin milloinkaan.
Tääll´ et uskomatta olla saata
pyhään kaitselmukseen. Jumalaan,

joka laskee elonpäiväin luvun
velvoittaen uhriin suurimpaan,
vaatii lunnaat tulevaisen suvun,
sydänveren eestä synnyinmaan.

Vieras, voitko olla muistamatta
uhriverta näiden veljien,
joille isänmaansa oottamatta
avas haudan ennenaikaisen.

Katso kohti ajan kaukorantaa,
vanno: Tarvittaessa saman teen.
Ellet, ainakin voit haudallensa kantaa
hartaan aatoksesi seppeleen.

Martti Elo v. 1942

Kirkko ennen sotia

 

Säkkijärvi-tyttö

Vuosittain Säkkijärvi-juhlissa lauantain iltajuhlassa valitaan Säkkijärvi-tyttö.
Valintakriteereinä häneen ovat säkkijärveläisyyden näkyvyys, yhteisöllisyys ja elämänmyönteisyys.
Pauli Peltolan ideoima valinta alkoi Kemiössä 1986 pidetyistä Säkkijärvi-juhlista. Tällöin oli toivomuksena, että tämä kaunis tapa jatkuisi. Kuitenkin kului 20 vuotta seuraavaan valintaan, mikä sekin oli Kemiössä.

Valitut Säkkijärvi-tytöt

  • 1986 Kerttu Könönen, Ritva Lampainen ja Tuula Virsu
  • 2006 Paula Penttilä, Hilkka Tasanto, Anu Toivari
  • 2007 Aino Eloranta, Eila Kauppinen, Terttu Ravi
  • 2008 Airi Kaitainen
  • 2009 Lahja Havia
  • 2010 Marjut Juntto
  • 2011 Paula Kiviluoma
  • 2012 Irene Tigerstedt
  • 2013 Jaana Ylä-Outinen
  • 2014 Liisa Hyppänen
  • 2015 Marja Hovi
  • 2016 Irja Suni
  • 2017 Tuulia Utti
  • 2018 Kirsti Kiili

 

Nuori säkkijärveläinen

Säkkijärvi-säätiön tulevaisuustoimikunta on valinnut vuodesta 2013 lähtien Nuoren säkkijärveläisen.

  • 2013 Milma Kiviranta, Luumäki
  • 2014 Mia Ylä-Outinen, Elimäki
  • 2015 Johanna Sientola, Ylämaa
  • 2016 Riikka Juntto
  • 2017 Ida Nummelin
  • 2018 Essi Husu

 

Tapahtumat

Säkkijärvi-säätiön tapahtumat 2018

Säkkijärvi-säätiön vuosikokous huhtikuu 2018.

Säkkijärvi-juhlat Artjärvellä 9.-10.6.2018.

Muistohetki Säkkijärvellä ylämaalla 8.7.2018.

Säkkijärveläisten kirkkopyhä 30.9.2018

• Evakkoon lähdön muistolaatan paljastus Pulsan asemalla kirkkopyhätilaisuuden jälkeen.

Osallistuminen Karjalan Liiton tapahtumiin:

• Karjalaiset kesäjuhlat (Kouvola)

• Säätiöseminaari (Karjalatalo Helsinki)

Matkat rajan taakse

Tarkemmat matkaselosteet sekä hinta- ja ilmoittautumistiedot saa klikkaamalla vasemmalla olevaa matkat -osiota.

Vahvistaessaan vuoden 2018 toimintasuunnitelmaa Säkkijärvi-säätiön hallitus päätti järjestää seuraavia matkoja:

  • Kotiseutu- ja sotahistoriallinen matka Teikarinsaarelle 21.-22.5.2018.
  • Kotiseutu- ja muistohetkimatka Säkkijärvelle 8.7.2018.
  • Konevitsa 28.-30.7.2018
  • Kaarnajoki 13.-15.8.2018.

 

 

Tekstit koonnut: Paula Penttilä

– Ref. Säkkijärvi kautta aikojen-kirja

– Ref. Säkkijärvi-lehti

– Ref. Wikipedia

Close Menu